Syksyn värejä

Viikonloppu Saarijärvellä: iltatee Kaihlajärvellä, aamukahvi isän kanssa, kierros paikallisissa liikkeissä, juoksulenkki Lumperon ympäri ja kohta puoliin saunaan. Mieli on kiitollinen. Ulkona on älyttömän kaunista syksyisen luonnon iloitellessa eri väreissä. Joka vuosi ei saa nauttia yhtä upeasta ruska-ajasta.

Pieni ajatus jyskyttää jossain pään sopukassa. Voisin olla tällä hetkellä Englannissa, lähdössä Sardiniaan. Vielä kuutisen viikkoa sitten odotin matkaa kuin kuuta nousevaa, ja selailin J:lta lahjaksi saamaani opaskirjaa. Olin ihastunut, eikä mielessä käynyt edes ajatusta siitä, ettei yhteistä matkaa koskaan tulisikaan. Onko niistä tuntemuksista oikeasti vain niin vähän aikaa? Kuusi viikkoa on suhteellisen lyhyt aika, mutta se on mennyt niin vauhdikkaasti, että tuntuu kuin erosta olisi paljon kauemmin. Eron aiheuttama kipu on lakannut ja pystyn katsomaan taakse päin tuntematta katkeruutta tapahtuneesta. Syksy toi isoja muutoksia, pettymyksenkin, mutta menneiden muistelun sijaan fokus on tässä hetkessä ja tulevassa, juuri nyt syksyn hehkuvassa väriloistossa ja elämän nautiskelussa. Oh yes!!