Parin harmaan ankean syyspäivän jälkeen aamu valkenee kirkkaana ja aurinkoisena. Kymmenminuuttisen käsiksen kolmosversion deadline painaa päälle, mutta näin hienona aamuna ei jaksa stressata. Olo on jotenkin auvoinen ja yön aikana kypsyi onneksi joitakin ajatuksia käsikseenkin. Oli jo aikakin, niitä ajatuksia ja inspistä tässä on ooteltukin jo muutaman päivän ajan monotonisesti näyttöä tuijottaen. Tämä päivä ahkeraa naputtamista ja itsensä piiskaamista ja illan rientojen toimiessa porkkanana!
Mikään ei ole parempi porkkana kirjoittamiseen kuin lähestyvä deadline. Tai tosiasiassa se taitaa mennä jo keppiosastolle, jos puhumme vertauskuvallisesti aasista, joka olisi saatava liikkumaan. Kyllähän se, että asetetaan deadlineja, on jonkin sortin pakkokeino. Muuten harvasta asiasta tulisi valmista. Eilen yritin saunomista mielen voiteluksi, mutta ei sekään oikein toiminut. Kävi vaan väsyttämään, vaikka olin alkuillasta nukkunu iltapäikkärit. Kumma juttu, ei sillon väsytä ollenkaan, kun tietää, että joku teksti ois palautettava seuraavaks aamuks. Tai totuuden nimissä väsyttää kyllä, mutta sen väsymyksen saa voitettua pakon edessä. Joka kerta niinä hetkinä vannon, että seuraavan kerran olen hyvissä ajoin liikkeellä, vaan kuinkas sitten käykään... Tässä sitä taas ollaan. Seuraavan parin viikon aikana aion kirjoittaa kokeeksi joka päivä edes sivun tai kaksi, ihan vain siksi, että harjaantuisin kurinalaiseen työntekoon "ilon kautta"! Toiskohan joku mulle säkin porkkanoita kannusteeksi? :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti