Hetkistä

Tämä viikko oli ohjelmaa täynnä, siltä ainakin tuntui, vaikka pääosin aika kului kotosalla/kaupungilla kahvilassa kirjoitustehtävien parissa. Tehtävät kuitenkin valmistuivat ajoissa. Oi sitä fiilistä, kun saa monen päivän pakerruksen tuotoksen tyrkättyä eteenpäin, hetkeksi pois omista silmistä. Anun kanssa pohdittiin sitä tunnetilaa: se on mielenkiintoinen sekoitus helpotusta ja häpeää. Viime metreillä tuntuu aina, että tekstistä olisi vaan voinut enemmällä ajalla saada niin paljon paremman ja toimivamman ja ja ja... mikä epäilemättä on totta. Silti kun tekeleen on saanut pois käsistään, ei sitä juuri vapaaehtoisesti tule työstettyä, vaikka mikään ei sitä estä.

Tänään kotiuduin Orimattilan ja Myrskylän reissulta. Meitä oli siellä autollinen koulukaverin järkkäämässä saunaillassa ja vähän pienempi porukka "krapulapäivän" jatkoilla mökkisaunomassa. Erityisesti jälkimmäinen oli mahtavaa. Otin illan aika iisisti, joten olo oli tänään ihan hyvä jo valmiiksi. Entistä parempi se oli raikkaan, lumisateisen uinti-saunakombinaation jäljiltä. Kaiken kruunasi kiukaalla valmistetut makkarat ja Fazerin sininen. Herkistyin, kun ajattelin, kuinka hienoa on olla suomalainen ja kuinka etuoikeutettua on päästä nauttimaan tuollaisista hetkistä. Olin vaan hetken nauttien juuri siitä hetkestä, sanomatta sanaakaan. Joskus niinkin, että minä olen hiljaa. :)

Hetkien taltioimisesta oli juttua myös saunan lauteilla, kun Tommi (koulukaveri siis) puheli siitä, kuinka älytöntä nykypäivänä on kun jonkin hienon näkymän nähdessään ihmiset keskittyvät vaan sen valokuvaamiseen itse fiilistelyn sijaan. Oli hassua kun mun ajatukset kulki just silloin samoja latuja. Ehkä osin tuosta syystä musta on nykyään tullu laiska ottamaan kuvia. Pari luonto-otosta ja kasvokuvaa otin kyllä tänään. Oli vain niin ihmeellisen kaunista, kun maa oli valkoinen, mutta sieltä pilkisti kasveja kuin sanoen, että ei vielä ole aika talven tulla. Graham taas oli hauska näky kasvalakissaan.

Paluumatka Tampereelle oli pimeä ja ajokeli huonon näkyvyyden vuoksi kehno. Välillä tuli räntää, välillä vettä tai sitten oli muuten vaan kosteuden vuoksi sumuista. Kaupungin aina loistavat valot saa unohtamaan sen, kuinka pimeää oikeasti onkaan ennen lumien tuloa. Kestää tovin tottua mustuuteen - ja toisaalta en tiedä, tottuuko siihen ollenkaan. Onneksi matka taittui hyvässä seurassa turvallisesti takaisin.

Lumentulo muistutti mua siitä, että joulukin on jälleen tulossa. Jännä mielleyhtymä aikoina, jolloin lumisilla jouluilla ei ole viime vuosina hirveästi voitu brassailla. Kai mielessä on lapsuuden joulut.