Ei näytettävää

Just nyt on semmoinen olo, että takki on tyhjä. Tai niin kuin tyhjässä vahinkotekstiviestissä, jossa lukee, että "ei näytettävää". Kuluneet pari päivää koulussa ovat olleet antoisia, mutta todella vaativia. Oppia on tarttunut matkaan hirveästi, mutta toisaalta ideat ja ajatukset eivät ole näin lyhyessä ajassa ehtineet kypsyä sille asteelle kuin haluaisin.

Eilen käytiin läpi ensimmäisen pitkän elokuvan treatmenttiä. Yllättäen juonta ääneen selostaessa tuntui, että koko idea on täynnä reikiä. Niin kuin tietysti tässä vaiheessa onkin, mutta toisaalta mulle myös selkeni, että mistä oikein olen kirjoittamassa. Ehdottoman hyvä asia! Koko pelin henki on leikkiä ajatuksella rakkaudesta ja sitoutumisesta, joita tietysti tosielämässäkin tulee koko ajan pohdiskeltua. En tiedä sitten onko lähtökohta liiankin henkilökohtainen kaikkien viime aikaisten tapahtumien valossa. Sitä kai ei tiedä kuin kokeilemalla. Henkilöt ovat kuitenkin fiktiivisiä, vaikka pakkohan se on myöntää, että yhtymäkohtia todellisuuteen toki on.

Tämän päivän agendana oli käydä läpi meidän 30 minuutin käsisten ekoja versioita. Palaute oli, noh, syystäkin omalla kohdallani melko tiukkaa. Onhan se ihan selvä, että kun kirjoittajalla itselläänkään ei ole tietoa kuinka sitoa langat yhteen tarinan lopussa, ei se voi olla kovin selvää lukijallekaan. Silti palautteen vastaanottaminen oli yllättävän rankkaa. Tai jotenkin kai turhautti eniten se, että tiesi itse suoltaneensa pas*aa, ja että ne kaikki kommentit oli erittäin oikeitettuja ja aiheellisia. Kaiketi se on häpeän tunne, joka tekee tilanteesta niin hankalan. Luulen, että tämän päivän kirkkain oppi meni ehkä nimen omaan palautteen vastaanottamisen puolelle - siihen ei kai totu kuin kuuntelemalla. Itse käsiksen kanssa en ole tällä hetkellä hullua hurskaampi, toivonkin siis, että löydän siihen jotain ratkaisuja yön yli nukkumalla tai viimeistään viikonlopun aikana. Seuraavan version palautus on maanantaina.

Keskiviikko lipui ohi tällä kertaa siis melko keskinkertaisissa tai ehkä jopa sen alapuolelle painuneissa tunnelmissa. Alkuviikon euforisesta (juoksulenkki ja hieronta tekivät kropalle ehdottoman hyvää) pilvestä oli kai jo aikakin palautua maanpinnalle. Toivottavasti torstai on toivoa täynnä, vaikkakin näyttää siltä, että se on sitä töiden merkeissä.