Hymyä!

Mun pitäis saada nukkua. Käyn niin ylikierroksilla, että heräilen keskellä yötä silloinkin kun saisin nukkua. Tosin uneen on ollut nyt viikon ajan aikaa vain maksimissaan viis tuntia per yö, joten ei se oikein riitä vaikka sen nukkuis hyvin. Ja kun ei nuku, niin tuloksena alkaa olla jo fyysisestikin kehno olo. Kurkku on kipeä, päätä särkee, keskittymiskyky on alhainen.

Silti fiilikset on taas paremmat, kuten ennustin. Jopa hymyilyttää. Palautetta on taas annettu ja saatu, ja vaikka edelleen 30 minuuttisessa ja pitkän leffan ideassa on työtätyötätyötä, on ajatukset kuitenkin hieman kirkastuneet ja selkiytyneet. Tuulta päin. Mä oon kuitenkin KOULUSSA, eli tarkoittaa että OPPIMASSA. Vielä kukaan ei maksa mulle tästä mitä teen - paitsi Kela mutta sekin mitättömän vähän. ;) Nyt on "varaa" tehdä virheitä, sillä kaipa niitä on tässäkin lajissa tehtävä aika liuta ennen kuin tulee hyväksi, tai edes keskinkertaiseksi. Tämän asian toteaminen sai palautteen vastaanottamisenkin tuntumaan helpommalta. Tietty sitä haluis olla hyvä ja saada kehuja, varsinkin kun opettajat ovat alalla työskenteleviä ammattilaisia (toinen Lontoosta, toinen Los Angelesistä). Mutta aina ei voi onnistua. Ja ilman epäonnistumisia ei opi ja kehity.

Muuta raportoitavaa elämästä ei tällä hetkellä juuri olekaan. Eilen kirjoitin ja luin käsikirjoitusopasta nukkumaanmenoon saakka. Tänä aamuna nukuin pommiin. Illalla Raisa tuli kylään, mikä oli tosi kiva piristys. Myös iskä oli käymässä, mikä sekin oli hauskaa (erityisen hauskaa oli se kun iskä yritti lähteä ja palas kolme kertaa takaisin). Ilta jatkuu Niemisen Pertin, Maken ja Essin seurassa. Mitähän sitä vielä keksis niitten päänmenoks? Nyt ratkottavana on Pertin kosto Essille.