Tarvitseeko muuta enää sanoa. Täällä sitä ollaan loskan keskellä, rapa roiskuu ja kengät kastuu. Suomen kevät, jossa taistelen suurta pahaa byrokratiaa vastaan hankkimalla lappuja sieltä täältä ja tuolta jotta välttyisin Kelan sanktiolta. Velvollisuus, se on hyvä mutta vaativa sana. Olen velvollinen olemaan hyvä kansalainen ja vakuuttamaan Kansaneläkelaitoksen siitä, etten vuonna 2008 ole käyttänyt heidän myöntämiään etuuksiaan väärin. Itku ja hampaidenkiristys, ehkä vain jälkimmäinen, sillä onneksi tämä loma on paljon muutakin.
Kuluneiden neljän päivän aikana olen ehtinyt nähdä ison joukon ystäviä. Tuntuu kuin en olisi ollut pois, sillä kaverit on edelleen myös mua varten ja antaa mun lojua niiden sohvalla sillon ku en tahdo olla yksin. Ja sitten tälle kääntöpuolena tälle lojuin eilen kotisohvalla ypöyksin. Sekin tuntui hyvältä. Ymmärsin, että yksinäisyysakut on ladattava ennen viimeistä kahta kuukautta. Samoin syön ruisleipää ja salmiakkia ja Fazerin suklaata, niistä tulee jälleen ylellisyyttä maanantain jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti