Suola vuodelta 1998

Ilta lapsuuden kodissa kirvoittaa monenlaisia ajatuksia pintaan. Muistan lapsuuden, muistan nuoruuden. Muistan monia hyviä hetkiä ja kotona vietettyjä juhlia, syntymäpäiviä ja lakkiaisia, sukulaisten kyläilyjä ja siskojen kanssa käytyjä kinoja. Kaikki on periaatteessa näyttänyt aivan samalta ainakin viimeiset 15 vuotta. Monenkirjava vaaleasävyinen olohuone, jonka sohvan käsinoja on aina liian korkea jotta siinä voisi mukavasti lekotella ja katsoa telkkaria. Telkkari, jonka hankintaan ensimmäinen oikea poikaystäväni Janne suuresti edesauttoi. Kuinka monella muulla on muuten edelleen nokialainen telkkari ja videot? Mikäs siinä kun kapistukset toimivat edelleen.

Vanhan huoneeni kaapit ovat täynnä vanhoja vaatteita, niin mun kuin jonkun muun sinne unohtamia. Löytyy vanha ylioppilaspuku, siihen aikaan kallein koskaan hankkimani vaate, samoin H&M:ltä aikoinaan hankittu vanhojentanssipuku (johon muuten mahdun edelleen... tai pitäisiköhän sanoa, että taas). Verhotkin on itse ysiluokalla valitsemani, aikanaan Euromarketista hankittu. Melko nostalgista, varsinkin kun enää ei ole Euromarkettejakaan.

Oikeastaan ajan kulumisen huomaa selvimmin siitä, että enää koti ei tunnu kodilta samalla tavalla kuin ennen. Piano on jo hyvän aikaa sitten hävinnyt isosiskoni kotiin, jossa se on arvoisessaan käytössä. Sen lisäksi äkyvin ulkoinen merkki menneistä vuosista on äidin poismenon jälkeen hiljalleen alkanut tavaran kasaaminen. Jokainen taso, kaappi ja nurkka on täynnä toinen toistaan omituisempia esineitä, joista osa on rikkinäisiä ja vielä suurempi osa jo päiväykseltäänkin vanhaksi käyneitä.

Tarvitsin aamupalaa nauttiessani suolaa. Löysin kolme pakkausta, joista kaikissa päiväys oli mennyt jo vuosia sitten. Eihän kuiva-aineet tietenkään siinä pahene kuin vaikkapa maitotuotteet. Olisihan siinä tiettyä nostalgiaa käyttää 12 vuotta vanhaa suolaa. Mutta nostalgia oli tässä kohtaa huono motivaattori, joten tyydyin hieman uudempaan ja maistoin rohkeasti vain neljä vuotta vanhaa suolaa (tosin rohkeutta tuohon ei oikeastaan juuri edes tarvittu, odotukset maun suhteen oli jo tiedossa, suola maistui suolalle, juuri sille mille ajattelin ja halusinkin sen maistuvan). Janottaa muuten siinä missä tuorekin suola, nyt se on todellakin todistettu.

Huomenna takaisin niin kutsuttuun omaan kotiin, Tampereelle. Kuinka se ajatus houkutteleekaan. Sullon menneisyyden muistot takaisin kaappeihin ja palaan ajatuksiin kesällä, kun tulen tänne takaisin.