Saarivaltiossa kaikki hyvin. Maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto jne. (Täällä kuningashuonekin elää vailla skandaalinkäryä - samaa ei voi sanoa Ruotsin kruunupäistä... tai no niitähän ei voi siitä syyttää että toisella tyttärellä vain sattui olemaan tosinolo ja idiootti kihlattu...)
Mutta miks niin kauhean usein maanantai tuntuu jotenkin turhalta päivältä? Ei tahdo saada mitään aikaseks ja lilluu semmosissa viikonlopun jälkioloissa, jotka taas riippuvat aina siitä, mitä parina edellisenä päivänä on tullu puuhailtua.
Tuhkapilvet hälvenivät juuri ajoissa ja mahdollistivat Maijun vierailun. Tiivis viikonloppupaketti sisälsi paaaaljon vintagekauppoja (niitä on täällä joka lähtöön - ihania!) ja melkein yhtä paljon eri kuppiloita.
Nyt ihmettelen itsekseni kotona, että mihin se viikonloppu hävisi. Kuinka hyvää tekikään jutella yöviiteen ja nauraa huonoille läpille vedet silmissä! Maiju kysyi multa eilen kolme kertaa, että tuleeko mulle sitä ikävä ja itkenkö mä bussipysäkillä kun se lähtee pois. Lähestulkoon kyynelehdinkin; kenen kanssa mä nyt kinastelen? Kämppis-Tommi totesikin että kuulostamme vanhalta avioparilta: kun jompi kumpi aloittaa jutun, toinen jatkaa tai täydentää sitä suvereenisti. Nyt kukaan ei oo täydentämässä mun lauseita, yhyyyy!
Maiju teki huomion et mulla on menossa "himoitsen mustia kotelomekkoja" -kausi. Lauantain shoppailureissulla tein erinomaisen löydön (kiitos Maijun), joka osui tähän kategoriaan. Muuten olen pitänyt kukkaronnyörit sattuneesta syystä melko tiukalla, mutta kympin pystyin tästä todellisesta löydöstä pulittamaan. Kun nyt vielä nelisen viikkoa jaksaisin hillitä ostovimmaa niin selviäisin täältä vielä kotiinkin pahemmitta ylikiloitta... Tämä muuten pätee totuutena myös ruokapuolella. Viikonlopun listalle kuuluivat burgeri ja makkaraa muussilla. On ryhtiliikkeen aika!
Silti en oo jaksanu tänään lenkille. Missä on itsekuri kun sitä kaivattais kaikista eniten?!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti