Tein veikkauksen aika helpoksi, sillä otsikossa oli viiden pisteen vinkki. Olin Aintreen radalla laukkakisoissa, jotka kulkevat nimellä John Smith's Grand National. Tapahtuma on kolmipäiväinen ja yksi Englannin suurimmista hevosurheilutapahtumista. Pääsin seuraamaan avauspäivän hulinaa ja seitsemää eri kisaa, joissa jaettiin lähtöjen parhaille vaatimattomat 80 000-150 000 puntaa.
Hevoset esiteltiin ringissä ennen kutakin lähtöä.
Ennakkoon pukeutuminen hevosurheiluyleisöön sulautuvasti aiheutti minulle pieniä paineita. Toki olen ollut raveissa, monestikin, mutta sinnehän nyt mennään farkuissa tai vaikka verkkareissa, ja kukaan ei katso sinua kieroon. Mutta täällä tilanne on toinen. Mitä ihmettä tarkoittaa, kun nettisivuilla ohjeistetaan pukukoodiin "smart" (ja lisätään vielä että urheiluvaatteissa ei paikalle ole mitään asiaa)? Ylläoleva oli minun näkemykseni. Luulin juhlamekkojen ja hattujen olevan jo menneisyyttä, mutta olin tyystin väärässä. Paikka suorastaan kuhisi mitä upeimmissa iltapuvuissa ja coctail-mekoissa esiintyviä naisia. Ajattelin mekkoni kanssa kuuluvani niin sanottuun keskikastiin, mutta todellisuudessa asukokonaisuuteni taisi yltää kakkosen tai korkeintaan kolmosen tienoille, jos naisten pukeutumista arvioisi asteikolla 1-10. En antanut sen kuitenkaan pilata iloani, vaan nautin päivän tunnelmasta ja jännityksestä täysin rinnoin! Vahingoniloisesti ajattelin, että takki ylläni tarkenin ulkosalla ihanassa kevätsäässä monia kanssasisariani paremmin. Samoin minä sentään kävelin korkkareillani vielä autolle takaisinkin ontumatta ja kenkiä kädessä kantamatta! Tyyli ennen kaikkea, siskot, kyllä näin on!
Seuralaiseni Andreas onnistui vedonlyönneissä minua paremmin, mutta ei ne omat veikkauksenikaan aivan metsään menneet - niillä vain ei saanut tuottoa. :D Kaksi kertaa voittajaksi veikkaamani hevonen tuli toiseksi. Kaksi kertaa taas veikkaukseni kohde kaatui esteellä ja leikki jäi kesken hyvissä ajoin ennen maaliviivaa. Aika hurjan näköistä touhua, erityisesti lähdöissä joissa oli yli 20 hevosta. Yhdelläkin esteellä meni ainakin kolme hevosta ratsastajineen nurin. Onneksi kellekään ei näyttänyt käyvän kuinkaan. Usein hevoset kisasivat loppuun saakka ilman jockeytäkin. Todellista urheilumieltä löytyy näiltä valioluokan täykkäreiltä (=täysiverihevosilta). ;)
Tapahtuma oli todella luotu viihdyttäväksi. Alueella sai ihastella kisojen palkintoja, tutustua tapahtuman suuriin nimiin kautta vuosien, kuunnella viihdyttävää musiikkia oman makunsa mukaisesti (bändejä oli laajalla alueella soittamassa ainakin neljässä eri paikassa) ja tietysti syödä mahansa täyteen ryöstöhinnoiteltuja hamppareita, hodareita, fish&chipsejä jne. Silti parasta väliaikapuuhaa oli minusta naisten hattujen ja muiden pääviritysten ihmetteleminen. Kuusi tuntia kului kuin lennossa. Päivä oli suorastaan upea, jälleen kuin tuulahdus entisaikojen Englantia. Voisinpa mennä toistekin, sitten ilman muuta hatun kanssa!
Ps. Sanojeni vakuudeksi: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1264921/Aintrees-racing-colours-Wall-wall-cleavage-fabulous-frocks-extraordinary-hats.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti