...on ihmeellistä IHMISTÄ. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Avatakseni ja toteuttaakseni tämän blogikirjoituksen premissin (elokuvakielimerkityksessä) pitää miettimäni kuinka sanani asetan. Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa mielipahaa kenellekään tai lietsoa riitaa, vaan purkaa omaa sisintäni ja hetkittäistä harmistustani. Tarkoitukseni ei myöskään ole kiillottaa omaa kruunua. (Voi, mun tekemiä mokia ja erehdyksiä lasketaan varmaan nelinumeroisella luvulla!)
On karua pettyä itseensä, mutta melkein yhtä karua on pettyä johonkin muuhun läheiseen (ylipäänsä ihmiseen jonka oot tuntenu kenties vuosia ja josta oot ihan pitänyt).
Tiedättehän, "kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan". Ei siitä ainakaan palkintoja jaeta, näköjään. Enkä oo koskaan tiennyt että olisin niin noloa seuraa mitä tämä soppa antaa ymmärtää. Oppia ikä kaikki ja käsi ylös virheen merkiksi. Tein virheen, kun lähestyin tätä henkilöä julkisesti. (Tämä oli kyseisen henkilön mukaan hyökkäys.) Ilmeisesti meidän "ystävyytemme" (lainausmerkit siksi että tämän valossa kysymys ei koskaan ole ollut siitä) oli jotain mistä oli syytä vaieta. Ehkä virhe alun perin oli luulla, että kyseinen tyyppi edes piti musta (ihastukset ja semmoiset on tässä tapauksessa ainakin kolmen talven takaisia lumia). Kyllä ystävyys vastakkaiseen sukupuoleen voikin olla kinkkistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti