Jee. Tänään(kin) on ollut hyvä päivä. Setä tuli asentamaan huoneeseeni peilin (tytöt sai oikeutetusti isot peilit kun taas pojat joutu tyytymään pienempiin), sain kirjoitettua hetken, pesin pyykkiä ja kävin juoksemassa noin 40 minuutin lenkin. Oli hauska juoksennella uudessa ympäristössä. Lähistöllä näyttäis olevan mukavia viheralueita ja loppumattomasti samanlaisia punatiilisiä taloja ja katuja täynnä roskiksia(!). Ainakin meidän roskis tyhjennetään aina perjantaisin, joten siinä mahtaa olla syy "roskaiseen" näkymään, toisaalta tuo on yksi seikka mistä ehkä huomaa huonomman ja vähän paremman asuinalueen eron. Vähän kun pääsi kauemmas, talojen etupihat oli viehättävän vehreitä ja huoliteltuja. Meidän kulmilla etupiha käsittää suunnilleen pari neliötä kivilaattaa. Jos siihen laittaisi kukkia, ne varmaan pöllittäis saman tien. :D
Meidän lähellä on myös liikuntakeskus, jonka pojat kävi jo testaamassa. Niiden mukaan paikka vaikutti ihan toimivalta ja kivalta, on kuntosali, erilaisia pelikenttiä ja uimahalli. Sitten paikallinen ystävämme Liz kertoi, että sinne ei ole asiaa, sillä niillä seuduilla on huono maine. Voi tulla ammutuksi. Tuntuu aika hurjalta, vaikkakin lausahduksessa saattoi myös olla hienoista liioittelua. Sekin on kyllä totta, että Suomen kesyyn meininkiin tottuneena ei oikein osaa ottaa näitä täkäläisiä vaaroja todesta.
Lehdestäkin saa lukea oudoista asioista. (Tosin niin kyllä Suomessakin, jossa raiskaajat ei saa mitään tuomioita tekosistaan... Uskomatonta.) Täällä liikkuu joku mies, joka heittää hevosen spermaa koulutyttöjen päälle. Mihin tää maailma on oikein menossa?!
Vaan lopulta, mikäs täällä viihtyessä (kukaan ei ainakaan toistaiseksi oo heittäny mitään mun päälle...). Isossa kaupungissa on aina ison kaupungin vaarat - ja myös mahdollisuudet (saatamme siis löytää jonkun toisen liikuntakeskuksen vähän turvallisemmilta kulmilta). Museoita ja näyttelyitäkin on sen kun vaan valitsee parhaat ja kiinnostavimmat päältä. Ajattelin aloittaa Darwin-näyttelystä, se kun sijaitsee matkan varrella keskustaan mennessä.
Myös kahdeksan kämppistä takaa sen, ettei elämä pääse aktiviteettien puolesta köyhäksi. Tänään meinasin viettää koti-iltaa mut kämppis mainosti neljän BBC:n tv-käsikirjoittajan lyhytnäytelmäiltaa niin hyvin että päätin lähteä mukaan. Onhan sentään perjantai, ainahan näitä syitä löytyy. :)
perjantai 5. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti