Ensinnäkin, oli aivan mahtavaa nähdä Lontoossa vanhoja ystäviä Carlosta ja Justinia. Toiseksi oli mahtavaa tavata uusia mahdollisia ystäviä. Joskus käy niinkin hassusti, että matkustaa Lontooseen tavatakseen jonkun, joka on Manchesteristä. Elämän sattumanvaraisuutta on se, että sitä kohtaamista ei todennäköisesti olisi tapahtunut kaupungissa jossa kumpikin tällä hetkellä asuu. Hauskaa että niin kuitenkin kävi, sillä on hauskaa tutustua paikallisiin. Oli puhetta nähdä piakkoin, ehkä jo tämän viikon lopulla.
Toinen kohtaaminen liittyy henkilöön, joka oli kotoisin Skotlannista, mutta on jo kymmenen vuoden ajan työskennellyt Lontoossa mainosalalla. Kuinka mielenkiintoisia ihmisiä suurkaupunki pitäkään sisällään (toki sen tekee myös pienempi kaupunki, ihmiset taustoineen jaksaa aina innostaa ja kiinnostaa mua!). Opin, että jokainen skotti pelaa golfia ja juo tietysti viskiä. :D Olennaista tietoa. Pitänee harkita reissua Skotlantiin. Ei kylläkään viskin saati golfin takia, ihan sen vuoksi että siellä kuulemma on erityisen kaunista ja meri on aina lähellä. Täydelliset olosuhteet vaeltamiseen.
Viikonlopun kohokohtiin kuului myös niinkin yllättävä asia kuin täkäläisen telkkarin katsominen. Let's Dance, Wipe Out ja lottoshow oli ihan mahtavia. Tosi-tv näemmä jatkaa täällä edelleen voittokulkuaan - enkä ihmettele, sillä kyllä tuo pläjäys oli "higly entertaining" lauantain primetimessa.
Hauskasti sattui myös viime viikolla täällä Manchesterissä. Kiirehdin pois salilta, kun eräs mies pysäytti mut ja kysyi, haluisinko lähteä sen kanssa illalla ulos. Tästä hämmentyneenä tokaisin vaan että miks. Tyyppi siihen, että enkö usko rakkauteen ensi silmäyksellä, että pitääkö hänen kävellä uudelleen mun ohi, jotta saadaan se toinen silmäys. Mä sanoin että ei kai se niistä silmäyksistä oo kiinni, kun nyt on vaan semmonen elämäntilanne, ettei ihan sytytä. Mies oli sitä mieltä, että mun pitäis antaa mahdollisuus. Mutta itse uskon siihen, että jos on kipinää, sitä pitää olla ensi hetkestä lähtien. Mies siis tuli torjutuksi hyvästä yrityksestä huolimatta. Minä sen sijaan olin aika imarreltu: hyvä tuuli tuli varmistettua koko päiväksi. Ei ihan win-win -tilanne, mutta vanhat totuudet pätevät tähänkin: aina ei voi voittaa ja yrittänyttä ei laiteta (anteeks, mä en voi estää itseäni viljelemästä näitä latteuksia!).
Mahdollisuudet jäi siis Lontooseen. Lopuksi on todettava, että oli jääkaappimagneetin arvoinen reissu. Ei paha. Sinne tulee varmaan vielä kevään mittaan suunnattua kerran jos toisenkin.
Ilta saapuu Lontooseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti