Pari päivää on kulunut arkeen opetellessa. Reitti lähikaupalle alkaa olla selvillä, samoin keskustan keskeiset kohteet. Omalta osaltani korkkasin myös meidän oman korkeatasoisen keittiön, kun kokkasin eilen useammaksi päiväksi pasta bolognesea.
Mun mieli on siis sopeutunut tänne jo kohtuullisen hyvin, kun taas kroppa meinaa hieman oikkuilla. Erityisesti aamuisin on ilmennyt pientä nuhaa ja kurkkukipua, ja viime yönä heräsin vatsanväänteisiin. Kävi selväksi, että kehoni ei ilmeisestikään oikein tykkää kaljanlipittämisestä. Nyt pitää pitää taukoa, ainakin pari päivää. Vaihdan siis siidereihin! ;D
Vieläkin tuntuu hieman hassulta herätä täällä aamulla. Hetkonen menee, ennen kuin tiedostan missä olen. Sitten mieli täyttyy innolla, kun mietin mitä kaikkea voisin tehdä. Eilen kävin toveri V:n kanssa ajelulla Manchester-pyörässä. Sieltä oli hienot näkymät yli Manchesterin keskustan. Sen jälkeen eksyttiin sopivasti Roadhouse-nimiseen keikkapaikkaan, jossa oli just esiintymässä erittäin hyvä mies ja kitara -yhdistelmä. Tyhminä suomalaisina onnistuimme vielä tietämättömyydellämme vakuuttamaan lipunmyyjän, joka päästi meidän sisään ilmaiseksi. Säästöä poksahti kassaan neljä puntaa per pää. Kling vaan! (Rahansäästö on tarpeen, sillä alun asettumiseen on palanut kosolti puntia.)
Tänään otin päivän rennosti, lueskelin hieman, nukuin päikkärit ja kampesin sitten itseni ylös ja elokuviin. Kävin katsomassa Avatarin 3D IMAX -versiona, ja täytyy kyllä sanoa, että oli hieno kokemus. Aika uskomattoman maailman on James ja kaverit onnistuneet luomaan. Juoni sinänsä oli aika tavanomainen, mutta en ole kyllä hetkeen nähnyt mitään noin vaikuttavaa. Itse asiassa mulle tuli semmonen olo, että hitsi vie kun mulla on köyhä mielikuvitus. En olis kuunaan pystyny kehittään semmosia ötököitä ja elukoita kuin siinä oli!
Asiasta ämpäriin, tai ainakin melkein! Peribrittiläiseen tapaan kuuluu päivitellä säätä. Täällä oli eilen sadepäivä. Se alkoi tavallisena, kovana sateena. Yhtäkkiä tuli räntää. Nyt kun puhun räntäsateesta, tarkoitan valtavia, leijailevia tiskirättejä. Muutamassa hetkessä maa oli valkea. Mutta samana iltana kaikki loska oli hävinnyt ja kevätvehreys tullut takaisin. Ihmeellistä. Eilinen poika (nimeltään muuten Marco Galea) lauloi baarissa coverina Corrsin Dreamin, jossa lauletaan sateesta:
Thunder only happens when it's raining
Players only love you when they're playing
Say women they will come and they will go
When the rain washes you clean, you'll know
Näihin tunnelmiin päättelen tältä erää. Ai niin, myrsky tulee vaan sateella mutta sateen jälkeen tulee aina selkeää. ;) Helena, latteuksien ystävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti