Viikko pyörähti käyntiin vauhdikkaasti töiden merkeissä. Huonosti nukuttu yö ei paljon tämän päivän käänteissä painanut, sen verran kiirettä piti. Silti jäi tunne, etten ehtinyt kaikkea tarpeellista, joten pitänee yrittää torstaista nipistää muutama tunti työnteolle.
Aamulla sattui aika vekkuli juttu, jälleen osoitus siitä kuinka maailma on pieni. Törmäsin työpaikan ovella entisen asuintaloni talkkariin, joka pyysi mua ulos joskus loppukesällä. Vaihdettiin jokunen minuutti kuulumisia "kepeään" (mun puolelta vaivaantuneeseen) seurustelutyyliin. Musta tuntui että olin ihan lukossa kun se jotenkin killitti mua odottavasti, eikä mulla oo ikinä ollu semmosta kiinnostusta sitä kohtaan... Ylipäänsä tuntuu että oon ykskaks menettäny kyvyn kommunikoida miesten kanssa! Sama tunne nimittäin puski esiin viime viikolla, kun olin Maijun kanssa ulkona ja eräs tyyppi osoitti mua kohtaan jonkinlaista kiinnostusta. Jokin mun alitajunnassa pitää vissiin melkein kaikkia miehiä tällä hetkellä mörköinä, poislukien vanhat tutut, sellaiset joihin tiedän voivani luottaa. Hauska ajatus muuten tuo mörköajatus kun sitä alkaa visualisoida, tulee mieleen Muumien Mörkö. :D Kohta näen kaikki miehet semmosina. Se on kai positiivista, että Mörkö(i)llä on mun päässä kuitenkin noinkin kiltti hahmo, eli ehkä meistä vielä tulee kaverit.
No joo. Antaa ajan kulua ja katsellaan millaisiin olomuotoihin vielä päästään. :) Nyt jatkan taistelua käsikseni kakkosversion kanssa. Tänäkään yönä ei taideta liialla unella retostella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti