Tänään oli se päivä, kun käytiin pienryhmissä läpi ekat käsisversiot. Tuli huomattua, että kritiikin vastaanottaminen omaa hengentuotetta koskien ei ole aivan helppoa. Mulle tuli siinä hetkessä ihan epätoivoinen olo, kun tuntui etten tullut ymmärretyksi. Nyt pari tuntia palautetta pureskeltuani ymmärrän, että lunta tuli tupaan ihan aiheesta. Opettaja oli oikeassa, ainakin tämän kerran. Tarvitaan kunnon konflikti! ;)
Kai mun on pakko jakaa myös täällä käsikseni läpikäyntiin liittyvät nolot hetket. Tarinassa on siis lyhykäisyydessään kysymys miehestä ja naisesta, jotka rakastuvat. (Erittäin omaperäistä, eikö!) Kirjoittaessani visualisoin mielessäni elokuvan henkilöt suomalaisiksi näyttelijöiksi, jotta mun olis helpompi kirjoittaa dialogia ja miettiä toimintaa. Naispääosassa näin alussa Liisa Kuoppamäen oloisen henkilön (nimesin päähenkilön Lisaksi), joka sitten vaihtui Pamela Tolaan. Miehen nimeksi annoin Martin ilman että ensiksi tietoisesti ajattelin koulukaveriani Martinia. Kun tajusin nimen ja näyttelijän yhteyden, totesin, että joo, miksei. Onhan Martin komea kaveri! Päätin kuitenkin väärinkäsitysten välttämiseksi muuttaa Martinin käsikirjoituksessa Mattiksi. Voitte varmaan arvata loput. Eikös sinne pariin kohtaan ollut jäänyt nimi muuttamatta. Koulukavereita nauratti ekalla kerralla, että taisipa olla freudilainen lipsautus. Toinen kerta kirvoitti vielä suuremmat naurut. Enpä tiedä Freudin teorian paikkansapitävyydestä, mutta nolo hetki yhtä kaikki. Tarjosinpa ainakin kunnolla viihdettä opettajalle ja muille ryhmäläisille. :D
Ps. Arvaatte ehkä miksen vaihtanut Lisan nimeä Pamelaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti