Kiireisiä aikoja

Ihan hirvee kiire. Ajatukset askartelee koulutöissä mutta en oo ehtiny saada mitään vielä ylös. Olin perjantaista lauantaihin töissä (eilen oli viimeiset häät) ja poissa kotoa. Eilen illalla päätin ajella häiden jälkeen kotiin, sillä on mukavampi nukkua kotona kuin kenenkään kaverin nurkissa (tämä ei ole sitten loukkaus, kaverit! :)). Päätös johtui varmaan osittain siitä, että oli aika kumma fiilis olla Helsingissä ja nähdä pala "entistä elämää". Ei siinä todellakaan mitään vikaa ollu, mutta mun oli ikävä Tampereelle! Vaikea selittää. Tuntui vahvasti siltä, että tehty ratkaisu muutosta oli oikea. Eihän Helsinki mihinkään katoa. Siellä se pysyy, ja ehkä jossain vaiheessa paluu tulee ajankohtaiseksi. Sitä ennen tyydyn nauttimaan Helsingistä pienissä erissä kera sen parhaiden puolien - kiva työpaikka, ystävät, museot, shoppailumahdollisuudet... ;) Itse asiassa seuraava pikavisiitti mulla on sinne töiden merkeissä jo huomenna - klo 5 auton nokka osoittaa kohti etelää. Mutta jottei totuus unohtuisi, sitä ennen pitäis vielä ehtiä kirjottamaan uusi versio 10-minuuttisesta ja treatment 30-minuuttiseen lyhäriin...

Lohduttaudun ajatuksella, että kuunvaihteessa kiirus helpottaa. Silloin hääkuvaukset ovat kokonaisuudessaan ohi ja meillä alkaa koulussa parin viikon kirjoitusjakso. Odotan sitä innolla, ihanaa kun saa hetkeksi keskittyä kunnolla yhteen asiaan. Ennen sitä tekemistä on kuitenkin paljon! Ehdinkö jo mainita, että mun pitäis taas muuttaakin tulevaan perjantaihin mennessä? Juhlia karonkkaa+hoitaa siihen liittyvät järjestelyt lauantaina? Olla jälleen Helsingissä töissä viikon päästä ma-ti? Kiireellä on toden totta taipumus kasaantua... :D

Toisaalta ajoittainen kiire tekee hyvää, sillä silloin saa itsestä parhaat tehot irti. Kaikki elämässäni tällä hetkellä tapahtuvat asiat ovat mukavia, joten myös se auttaa jaksamaan. Liika on kuitenkin liikaa, joten onneks elämä ei oo tällasta lentoa ihan aina. Ja onneks Tampere on ihana!