Uusi vuosikymmen pyörähti käyntiin hyvässä seurassa rakettien, skumpan ja Singstarin merkeissä jatkuen elämäni ensimmäisiin raveihin (ja nyt puhutaan muusta kuin hevosurheilusta) ja siitä edelleen Tabuun (siis paikkaan, mitään kiellettyjä puheenaiheita ei illan mittaan sivuttu). Hopeatunika kimalteli kauniisti ja sen kantajallakin oli juhlamieltä ja hyvää tahtoa. Ei siis hassumpi ilta ollenkaan. Onnistunutta iltaa edelsi jopa toinen onnistunut ilta.
Vanha tuttava Helsingistä muisti minua vuodenvaihdetoivotuksilla kirjoittaen "kaikki mahdollisuudet ovat läsnä, täytyy vain valita". Sehän on totta. Elämä on sellainen miksi sen tekee. Ihan kaikkiin asioihin ei tietysti pysty itse vaikuttamaan, mutta monia asioita voi viedä haluamaansa suuntaan. Siksi en henkilökohtaisesti jaksaa ihmisryhmää nimeltä ruikuttajat; jos jotakin haluaa, on oltava valmis tekemään sen eteen töitä. Ei voi vain odottaa, että kaikki tippuu syliin kuin taivaanlahjana. Itse se on punnittava, onko tämä nyt se siirto minkä haluan tehdä. Tai kenties jotain muuta. Valinnan punnitustuloksen näkee yleensä vasta myöhemmin. Vuoden 2009 valintoihini olen aika tyytyväinen. Takana on taas yksi ihan kelpo vuosi. No okei, jos jotain olisin voinut tehdä toisin, olisin päättänyt suhteen J:n kanssa jo heinäkuussa. Se olisi säästänyt paljolta mieliharmilta. Mutta ainakin voin olla tässä vaiheessa tyytyväinen siitä, että uskalsin yrittää, meni syteen tai saveen. Jos en olisi kokeillut, harmittelisin sitä varmaan juuri nyt. On oikeastaan ihanaa, ettei ainakaan ole sijaa jossittelulle. Ne jos-optiot tuli jo käytettyä.
Innolla odotan, mitä tämä vuosi elämääni tuo. Yhden lupauksenkin tein: lupaan olla hyvä itselleni. Kuulostaa helpolta, muttei aina ole sitä. Itseä jos jotain on helppo syyttää ja soimata tehdyistä valinnoista tai menetetyistä mahdollisuuksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti