Huh sentään, Ilosaari oli ja meni. Jälkimaku suussa oli hyvä ja makea, mutta kääntyi hetkeksi karvaan puolelle ja sai pohtimaan ihmisten aivoituksia ja ihastuksia.
Jos yksinäinen hai ja seurallisen leikkisä delfiini kohtaa, voiko ne olla kavereita? On se mahdollista, jos hai ei pure delfiä tai delfi löydä parempaa seuraa omista laumatovereistaan.
Jos on rehellinen siitä mitä tuntee, voiko valehdella osan siitä kuka on? Jos on vain hauskaa ja huoletonta, voiko unohtaa kotona odottavan arjen ja todellisuuden? Jos niin voi tehdä, niin miksi? Onko riittävä syy todeta että niin vain kävi ja oli lystiä niin kauan kuin kesti? Olenko hirveä tosikko, jos en ymmärrä joidenkin ihmisten tarvetta todellisuuspakoon? Festareilla sitä näkee aika paljon. Monet myös syyttävät kuningas alkoholia edesvastuuttomasta käytöksestään. Mä oon jo niin iso etten jaksais käyttää moista tekosyytä. Ai mutta hei, kertomatta jättäminen ei oo valehtelua, vai miten se meni.
On ollu hetkiä, joilloin mulle olis kelvannu loma siitä että olen minä. Just nyt ei kuitenkaan. Ehkä mun on vaikea ymmärtää asioiden vääristelyä kun oma elämäni on tällä hetkellä niin hyvä. Seison sen takana kuka olen ja mitä milloinkin tunnen, tunnen hetket vahvasti ja otan hyvistä sellaisista ilon irti. Tätä on kai "hetkiin tarttuminen" ja se on enemmän kuin ok jos siten toimien ei loukkaa ketään.(The end of an itsensäbuustausosio. :D)
Rokkien saldo? Paljon ammennettavaa, käsismatskua. Ihan hulvaton teinipariskunnan riita snägärijonossa. Mutta hitsi vie kun jotkut unohtaa kohdella toisia siten kuin toivoisivat itseään kohdeltavan. Tosikko-Hennun synkkäilyä. Hyviä keikkoja rokki oli pullollaan. Imogen Heap oli vaan sairaan kova.
where are we?
what the hell is going on?
the dust has only just begun to form
crop circles in the carpet
sinking feeling
spin me round again
and rub my eyes,
this can't be happening
when busy streets a mess with people
would stop to hold their heads heavy
hide and seek
trains and sewing machines
all those years
they were here first
oily marks appear on walls
where pleasure moments hung before the takeover,
the sweeping insensitivity of this still life
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti