Ylisanoja

Viime päivät on pitänyt sellaista kiirettä että huonokuntoista hirvittää! Skotlannin reissu oli sanalla sanoen upea. Olen huomannut että toisinaan viljelen aika paljon ylisanoja eri asiayhteyksissä toisinaan jopa liioitellen, mutta Skotlannin kohdalla kaikki ne pitävät enemmän kuin paikkaansa.

Miksi? Siksi koska lumihuippuiset vuoret, sinisenä kimmeltävät lochit ja sydämelliset ihmiset pitivät huolen siitä, että siellä oli helppo nauttia elämästä. Reissun aikana koin taas jonkin kerran sen tunteen, että ihanko totta se olen minä tässä ja nyt, kokemassa ja näkemässä jotain näin hienoa?

Jotta ymmärtäisitte palasen näistä ylisanoista, lisäilen joitakin reissukuvia kun vaan ehdin. Käsittämätöntä miten aika tuntuu valuvan käsistä. Heidi ja sen kaveri pyrähtivät visiitille heti reissun jälkeen ja kolme päivää meni siinä ja kouluhäsläyksessä. Oli oikein mukavaa saada pikkusisko visiitille, mutta nyt tuntuu kivalta palata normi arkeen, erityisesti kun tässä alkaa loppuajan haikeus jo hiipiä puseroon. Reissussa palautui mieleen, että joka päivästä tulisi nauttia samalla tunteella ja taidolla kuin millä Juhlamokka valmistetaan. Niin myös näistä arkisen aherruksen ja writer's blockin ryydittämistä päivistä, eikö?