Sitä aina ajattelee et kun lähtee ja taas palaa et kaikki jotenkin muuttuu... mutta oikeesti, muuttuks lopulta mikään niin hirveesti? Tietty ihmisille tapahtuu kaikkia asioita, mutta tapahtuishan ne muutenkin riippumatta siitä missä mä oon. Kai mullekin olis silti tapahtunu jotain vaikka olisin ollu Suomessa, sillä sielläkin on kivaa ja varsin usein tapahtumarikasta. Luulen siis, että tuttuun arkeen tuttujen ihmisten keskelle on helppo sujahtaa takaisin. Ja kyllä mä oon ikävöiny kaikkia ystäviäni ja perhettäni, joten nautin varmasti jälleennäkemisen riemusta.
Tällä viikolla käytiin koko kurssiporukalla syömässä hyvin ja pitkään. On ollu erityisen upeata kun meidän kurssilla on niin hyvä yhteishenki. Ja harvoin olen syönyt itseäni niin täyteen kuin tuolla party menua nauttiessa! Kippoa tuli pöytään toinen toisensa jälkeen.
Mansen ulkopuolellakin on tullut käväistyä. Viime viikonloppuna kävin Juhan ja Ulpun kans hienolla reissulla Hope valleyssä, joka "voittomäen" (Win Hill) valloituksen jälkeen kulki pitkin lammashakoja idylliseen Castletonin kylään. Ilma suosi ja keuhkot arvosti kaupungin saasteista vapaata raitista ilmaa.
Eilen tuli piipahdettua Liverpoolissa. Kaupunki itsessään näytti aika kivalta sään suosiessa meikäläisiä viimeinkin, mutta yleiskäsitys ihmisistä ei yltänyt kovin korkealle. :D Toki tämä arvio perustuu vain pariin satunnaiskohtaamiseen mm. junassa ja keskustan puistikossa. Tässä muutama edustava kuva kaupungista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti