Jouluaatteissa

Työt alkaa olla tältä vuodelta tehty, vielä pitäis palauttaa featuren kahdeksan sivun outline. Jouluun on viikon verran aikaa. Tajusin sen vasta kun muistin että mullahan on joulukalenteri - enkä ollut avannut yhden yhtä luukkua. Kerralla saikin avata niitä nyt tosi monta. Se olis lapsena tehny mut superiloiseksi. Nyt pyörittelin päätäni ajatellen "mihin nämä päivät oikein menevät".

Tää viikko on kyllä suhteellisen ohjelmakylläinen. Eilen oli kunnon aktiivistartti, saunaa ja järveä ja kirjoittajatapaaminen, mikä mielestäni oli tosi onnistunu. Loppuviikkoon mahtuis sitten hierojaa, raveja, tanssitunti, teatteria, iltabasaari (ja ah aina niin ihanat joululahjashoppailut - ilman sarkasmia!), kauneimmat joululaulut ja kavereita. Pimeän marraskuun jälkeen on aika aktivoitua ja antaa aikaa niille asioille, mistä saa iloa. Ja viikon oltua ohi, suuntana on Saarijärvi. Yritän sopeutua ajatukseen, vaikka se ei lähtökohtaisesti ole niitä kaikista miellyttävimpiä. Olisin halunnut, että isä ja sisaret olisivat tulleet tänne. Mun mielestä olis ollu korkea aika uudistaa meidän perheen jouluperinteitä. Saarijärvellä kaikki muistuttaa äidistä. Ikävä sinänsä on hyvä asia, mutta joulun pitäisi olla ennen kaikkea ilon aikaa. Toivon, että tää vuosi olis sellainen. Että pieni Manuel toisi uutta eloa ja puhtia niin, että joulu oikeasti olisi naurun ja yhdessäolon aikaa.