Taas on väsy, mutta että saisi kaikki asialistalla olevat kohdat yliviivattua, ei ole vielä aika nukkua. On tyhmää kirjoittaa aina (...ainakin joka toinen kerta...) siitä kuinka väsyttää ja on kiire. Kyllähän arjessa kokee muutakin, mutta nuo tuntemukset ovat sellaisia, jotka ottavat kovin helposti ylivallan. Siitä seuraa tunne, että elämässä ei paljon muuta olisikaan.
Kun vain jaksaa, aktiivinen taistelu auttaa. Lenkki Hannan kanssa sunnuntaiaamun ratoksi sai hyvälle mielelle koko päiväksi. Sai varastoitua energiaksi ne vähät auringonsäteet, joita tähän vuodenaikaan tapaa. Tarmoa riitti työjuttuihin, ystäville ja käsiksen suunnittelulle. Tänään en voi ylpeillä samoilla saavutuksilla. Työasiat vellovat mielessä ja on itseen tyytymätön olo, kun koulussa ajatukset askaroivat aivan muualla. Asioiden eteneminen on välillä niin monen mutkan takana, että tuntuu ettei määränpäätä tavoita koskaan.
Tähän loppuun lainaan Einsteinia, nyt kun olen lainausten makuun päässyt: "Everything should be made as simple as possible, but not simpler." Yritän pitää tuon mielessä. Tai sitten vaan puen valivali-paitani huomenna päälle, ja jatkan asioiden monimutkaistamista ja pimeydestä valittamista. :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti